Yhdeksänkymmentäluvun vaihteessa Suomessa oli havaittavissa jonkinlainen harraste -auto buumi. Amerikanraudat sekä niitä matkivat eurooppalaiset ja japanilaiset olivat hallinneet katukuvaa American Graffiti tyyliin jokaisessa kylässä josta löytyi tori tai vastaava korttelinkiertopaikka. Ratapäivät olivat sen sijaan Porsche kuljettajille vuosittainen kohokohta. 80 luvun lopulla rata-toiminta kasvoi vuosi vuodelta hieman järjestyneemmäksi. PCF järjesti muutaman kerran ratapäivät myös SCCH:n kanssa, pian huomattiin, että useamman automerkin tapahtumissa tulee helposti tilanne jossa nayttämisen tarve yltyy kilpailuksi. 1991 aktiiviset SCCH:n jäsenet, lisättynä muutamalla kilpa-autoilusta kiinnostuneella urheilu-autoilijalla, perustivat Historic Race Finalandin.
Olin heti kiinnostunut kun puhuttiin mahdollisuudesta kilpailla Porschella harrastetasolla. 1991 oli mahdollista tuoda maahan 25 vuotta vanha 911 ilman isoa autoveroa. Innostus olikin sen verran isoa, että 1990 lopulla matkasin vaimoni Tinan kanssa Kaliforniaan ja hommasin Antti Vihannon ystävällisellä avustuksella kaksi 1965 mallista 911 ja kaksi 1965 mallista 912 Porschea “kontintäytteeksi”, koska kuljetusfirmasta sanottiin, että 4 Porschea mahtuu samaan konttiin.
Kontti saapuikin heti 1991 alkutalvesta Turkuun ja siellä sitten ihmettelimme, että miten nämä autot saadaan purettua kontista. Onneksi emme olleet ensimmäistä kertaa asialla, kokemusta oli kertynyt 50 luvun jenkkirautoja tuodessa. Siispä meillä oli mukana iso viskipullo ja menimme taukohuoneessa loikoilevien trukkikuskien luokse kertomaan, että meillä oli kaksi ongelmaa ja kovasti arvostaisimme heidän apuansa molempien ratkaisuun. Eli ensiksikin meillä oli kontti täynnä autoja jotka piti saada purettua ja toiseksi meillä oli iso pullo juomatonta viskiä. Noh, molempiin ongelmiin löytyi ratkaisu tosi rivakasti. Sillä aikaa kun kävin selvittämässä paperit toimistossa, oli Porschet laitettu kauniiseen riviin kontin viereen ja trukkikuskit pyörivät ympäri päissään sisällä hallissa. Ripeää toimintaa!
Silloin autoista piti maksaa tulli, alv ja alennettu autovero, vaikka autot olisikin tulleet kilpailukäyttöön. Neljästä autosta yksi meni Tampereen kautta Hankoon, yksi Ouluun ja minulle jäi yksi 911 ja yksi 912. Haaveena oli tehdä FIA luokiteltu 911 historic luokan kilpuri ja niinpä autoa lähdettiin rakentelemaan eri paikoissa. Pekka Wiik auttoi sähköjen kanssa, Luuppala Huittisissa teki kaaret, Janne Laitinen auttoi auton kasaamisessa ja Rami Reunasen kanssa teimme loput. 1992 auto lopulta valmistui, olin osallistunut vuonna 1991 katuautollani HRF:n ensimmäiseen “Grand Raceen” Alastarossa, siitä sain palkinnoksi 4 litraa Esson öljyä, jotka myin heti kilpakumppanille, että hän sai ajettua oman autonsa Alastarosta kotiin.
Talvella 1992 – 1993 mietimme Ramin kanssa, että meillä pitäisi olla oma tiimi ja silloin ajatus oli, että pitää satsata kunnolla, jos aikoo saada sponsoreita ja huomioita toimintaan. Niin, mikään ei ole ilmeisesti muuttunut … pitäisi satsata ja panostaa jos haluaa sponsoreita…
Pidimme Ramin kanssa muutaman strategiapalaverin ja päätimme perustaa firman, nimeksi erinäisten seikkaluiden jälkeen muodostui Green-X Oy jonka aputoiminiminä oli Amigos Racing, Amigos Tex Mex Cantina ja Space Cadets. Ehkä nimet kuvastavat omaa kieroutunutta huumorintajuani mutta kaikesta huolimatta Green-X Oy ja Amigos Racing ovat edelleen hengissä, 25 vuoden jälkeen, tosin erillisinä yhtiöinä.
Nimiehdotuksista yksi tyrmätty oli Tortilla Flat, joka olisi sopinut mielestäni hyvin meksikolaisteemaan.
Syy miksi meksikolaisuus oli muodissa oli varmaankin 5 vuotta New Mexicossa viettämäni aika ja innostus TexMex ruokaan. Samoihin aikoihin Leningrad Cowboys oli pinnalla ja Sakke Järvenpää kavereineen perusti Cantina Westin ja muutenkin TexMex oli kuuminta hottia.
Matti Kylämarkula
Amigos Racing
Founding member
Amigos Racing
Since 1993
